FVCA blogi

9.3.2015 13.29

Hallituksen jäsenen henkilökohtainen vastuu tapetilla! / Antti Hannula

Viime aikoina mediassa on nostettu esille ja uutisiin entistä enemmän talousrikosasioiden esitutkintoja, oikeudenkäyntejä ja tuomioita sekä vahingonkorvauksia tapauksissa, joissa on kyse hallituksen ja toimitusjohtajan vastuusta. Kyse voi olla merkittävän julkisen yhtiön toimitusjohtajan toimista ja niiden arvioinnista tai yrittäjien jopa törkeästä lain rikkomisesta.

Olen kirjoittanut kahden kollegan avustamana kirjan hallituksen ja johdon vastuusta Talentumille. Kirja on käytännönläheinen yleisesitys siitä, miten hallituksessa tulee toimia taloudelliset ja rikosoikeudelliset vastuut väistääkseen – ja mitkä ovat vaaranpaikat käytännössä. Lisäksi kirjassa on neuvottu toiminnasta erilaisissa viranomaisprosesseissa sekä keinoista, miten vastuutilanteita voi tehokkaasti karttaa.

Taloudellisten tai rikosoikeudellisten vastuiden kannalta ei ole paljon merkitystä sillä, onko hallituksessa omistaja-yrittäjä vai pääomasijoittaja. Yhtiöjärjestystä, osakeyhtiölakia ja muita lakeja tulee noudattaa molemmissa tapauksissa.

Tutkimusten mukaan vain parisen prosenttia ihmisistä haluaa tietoisesti hölmöillä eli toimia lain vastaisesti. Kun yrittää toimia oikein, yllätys on tolkuton, kun onkin kymmenen vuotta prosessissa, jossa vaaditaan rangaistusta ja vahingonkorvauksia. Onkin sanottu, että suomalainen kuolemanrangaistus on kymmenen vuotta löysässä hirressä.

Kirja on kirjoitettu niille hallituksen jäsenille ja toimitusjohtajille, jotka eivät halua hölmöillä eli tehdä laittomuuksia. Ongelmana on, jos joutuu prosessiin täysin yllättäen ja vilpittömässä mielessä. Pahimmillaan liipasimella voi olla oma talous, työsuhde, sosiaaliset suhteet, maine ja jopa terveys – sekä pahimmillaan vapauden menetys.

Keskeiset hallituksen ja johdon vastuutapaukset oikeuskäytännössä liittyvät insolvenssiin eli rahojen loppumiseen ja velkojien etujen loukkaamisiin. Prosesseja on syntynyt mm. vähän ennen konkurssia tehdyistä liiketoimintakaupoista. Lisäksi avustuksiin ja niiden sovittuun käyttöön sekä oikeaan raportointiin kannattaa suhtautua tarkasti, näistäkin on tullut rikosprosesseja, jossa hallituksen jäseniä on syytetty avustusrikoksesta.

Hallitukset ovat joutuneet vastuuseen myös työturvallisuuteen liittyvistä asioista ja ympäristöasioista, käytännössä molemmissa tapauksissa kyse on ollut toiminnasta tai laiminlyönnistä, jota on tutkittu rikosperusteella.

Ongelmallista on, että yllättävän monen rikoksen tunnusmerkistö tulee hallituksessa toteutettua, vaikka sitä ei tarkoittaisi eikä edes ymmärtäisi: eri insolvenssiriokset, rekisterimerkintärikos, osakeyhtiörikos, liikesalaisuuksiin liittyvät rikokset, avustuspetokset, työturvallisuusrikos, kirjanpitorikos, verorikokset jne.

Helpoin neuvo hallituksen näkökulmasta on, että hallitus toimii aina yhtiöjärjestyksen ja osakeyhtiölain mukaan. Tämä on hyvä tarkistaa neuvonantajalta aina tarvittaessa. Velkojien, verottajan, työntekijöiden, jopa kilpailijoiden ja muiden sidosryhmien etua vaalimalla hallitus pystyy yleensä välttämään vastuutilanteet.

Toimitusjohtaja on yleensä aina vastuussa, jos hallituskin on vastuussa. Vähintäänkin toiminnasta vastaava päällikkö tai johtaja on vastuussa laittomuuksista tai laiminlyönneistä ja kysymys on pitkälti siitä, miten tämän vastuun nouseminen organisaatiossa ylöspäin saadaan estettyä.

Työntekijän vastuu, rikostapauksia lukuun ottamatta, on yleensä rajoitettua. Isännänvastuun perusteella työntekijän korvattavaksi tulevaa vahingonkorvausta alennetaan ulkopuoliseen vahingonaiheuttajaan verrattuna.

Pääomasijoittajan edustajana hallituksella toimivalla managerilla on usein pohdittava, toimiiko hän hallituksessa yhtiön vain pääomasijoittajan eduksi. Osakeyhtiölain mukaan pohdinta on selvä; hallituksen jäsenellä on ehdottoman salassapitovelvollisuuden lisäksi myös yhtä ehdoton lojaliteettivelvollisuus. Osakeyhtiölain mukaan osakkeita eli käytännössä osakkaita tulisi kohdella yhdenvertaisesti – tietystikin ottaen huomioon yhtiöjärjestyksen erot osakkeiden välillä – sekä käytännössä, mutta ei ongelmattomasti osakassopimusmääräykset.

Itse toimiessani managerina unohdin edellä sanotun ja asetin kyllä pääomasijoittajan edun yhtiön edun edelle, vaikka näin ei pitäisi. Tästä olisi voinut tulla korvausvelvollisuus.

Osakassopimukset muuttavat jonkin verran tilannetta, ainakin salassapidon kannalta. Nekään eivät muuta sitä, että pääomasijoittajan hallituksessa pitää toimia yhtiön eikä omaksi edukseen. Ongelmana voi olla erisarjaisten osakkeiden tai osakassopimusmääräysten likvidaatiopreferenssi, joka monen muun asian lisäksi asettaa osakkaat eriarvoiseen asemaan keskenään.

Miten vastuilta voi sitten välttyä kohdeyhtiön hallituksessa? Vastuuvakuutukset on syytä tarkistaa, ei vain niiden olemassaolo vaan enimmäiskorvausmäärät ja se, mitä ei korvata. Mm. prosessien kustannusten korvaaminen on tärkeää.

Työnantajan vastuuseen liittyvät kirjeet ja ilmoitukset työntekijänä toimivalle managerille voivat myös olla hyviä: usein tosin kyse on siitä, että työnantaja lupaa korvata vahingot jos lakeja tai työnantajan ohjeita ja määräyksiä ei ole rikottu.

Olennaista on jo prosessin välttäminen. Usein esitutkinta, pakkokeinot, syylliseksi leimaava julkisuus ja itse oikeudenkäynti ovat merkittävästi pahempia rangaistuksia kuin muutama kymmenen päiväsakkoa. Vahingonkorvaukset tai menettämisseuraamukset sen sijaan voivat olla tuntuvia. 

Pari entistä kollegaani sai aikanaan tutustua verorikkomus-pykälään, jonka seurauksena he saivat hieman sakkoja, mutta henkilökohtaisesti maksettavaa yhtiön maksamattomista veroista satoja tuhansia euroja.

Antti Hannula Nordia-FIN-high-res-6

MBA Antti Hannula
Asianajaja, Partner
Asianajotoimisto Nordia Oy                            


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja