FVCA blogi

4.5.2016 9.32

Pääomasijoittaja ei ole peikko pörssilistautumisessa

Tuomas Lang
Tuomas Lang
Hallituksen puheenjohtaja
Suomen pääomasijoitusyhdistys ry

Nyt kun pörssilistaukset on pitkän hiljaiselon jälkeen saatu Suomessakin vihdoin vauhtiin, niin on syytä hieman avata pääomasijoittajien tekemiä pörssilistauksia ja sijoittajien tavoitteita niiden kohdalla. Mitä listauksilla tavoitellaan ja miten niiden ajoitukset on ajateltu? Miksi tämä on tärkeää myös Suomen kansantaloudelle ja miksi kehitystä tulee tukea?

Pääomasijoittajan pyrkimys on tehdä sijoituksilleen tuottoa kasvattamalla omistamansa yhtiön arvoa sijoitusperiodinsa aikana. Pääomasijoittaja ei usein vaadi lainkaan osinkotuottoa yhtiöstä, vaan tähtää tuoton realisointiin irtautumisensa eli ns. exitin yhteydessä. Pörssilistaus on pääomasijoittajalle yksi tapa irtautua sijoituksistaan. Toinen, usein helpompi tapa, on myydä yhtiö isommalle, usein kansainväliselle pääomasijoitusrahastolle (secondary buyout) tai teolliselle yhtiölle (trade sale). Toisin kuin muissa exit-vaihtoehdoissa, pörssilistauksessa pääomasijoittaja ei irtaudu kerralla kokonaan, vaan vaiheittain, pääomamarkkinoille "sopivissa annoksissa", kun kysyntä ja tarjonta parhaiten kohtaavat. Viimeisen vuoden aikana listoille on tullut useampia pääomasijoitusrahastojen kohteita, kuten Suomen Asiakastieto, Pihlajalinna, Kotipizza ja Consti-yhtiöt. Uusia listautumisia on suunnitteilla, jos vain markkinat sen mahdollistavat.

Pääomasijoittajilla on salkuissaan useita listautumisominaisuudet täyttäviä yhtiöitä, jolloin pörssiin listautuminen on yksi tapa irtautua omistuksesta. Listaamisprosessi on raskas ja kohdeyhtiön johdon täytyy myydä hajautuneelle sijoittajajoukolle selkeä ja uskottava tulevaisuuden arvonluontitarina – oli sitten tähtäimessä kasvu, vakaat osingot tai näiden yhdistelmä. Pääomasijoittaja pyrkii sijoittajiltaan saamansa mandaatin mukaisesti realisoimaan kohteensa aina parhaaseen mahdolliseen hintaan harkiten tarkasti kaikki eri irtautumisvaihtoehdot. Jos ratkaisu päätyy listautumiseen, kasvuyritys pysyy todennäköisesti pääosin kotimaisessa institutionaalisessa omistuksessa, mikä on kansallisesta näkökulmasta merkittävä arvo. Helsingin pörssin elinvoimaisuus ja sijoittajien monimuotoisuus on paras tae uusille listautumisille. Tällöin markkinahinnat ja pörssin likviditeetti tarjoavat kilpailukykyisen yhdistelmän verrattuna muihin pääomasijoittajan irtautumiskeinoihin.

Julkisuudessa esitetään usein negatiivissävytteisiä näkökantoja siitä, miten pääomasijoittajat pyrkivät rahastamaan sijoituksensa kohdeyhtiöiden pörssilistauksen yhteydessä. Tämä näkökulma pitää sinänsä paikkansa, mutta mitään kielteistä siinä ei pitäisi olla. Pääomasijoittajien rahastojen sijoittajat, tyypillisesti suomalaiset ja ulkomaiset eläkeyhtiöt, edellyttävät rahastojen irtautuvan sijoituskohteistaan oikea-aikaisesti. Pörssikynnyksen ylittyminen kertoo juuri tästä oikeasta ja sopivasta vaiheesta. Tyypillinen sijoitusperiodi on 3-6 vuotta, mutta joskus merkittävästi pidempikin. Pääomarahastojen sijoittajat ovat suurimpia sijoittajia myös monessa pörssiyhtiöissä ja monta kertaa muuttavat epäsuoran sijoituksensa suoraksi omistukseksi listauksen yhteydessä. On syytä huomata, että pörssilistauksen ajoitus on merkittävästi kiinni myös siitä, mikä on listattavan yhtiön näkökulmasta oikea hetki omistusjärjestelylle. Esimerkiksi parantuva pääsy pääomamarkkinoille ja pörssilistauksen tuoma brandiarvon kasvu hyödyttävät yhtiöitä riippumatta osakeannin tai –myynnin rakenteesta listauksen yhteydessä. Kansantalouden näkökulmasta listautumiskelpoisten pienten ja keskisuurten menestyjäyritysten syntyminen ja kasvaminen ovat parhaita takeita työllisyyden ja hyvinvoinnin kasvulle.

On luonnollisesti erittäin tärkeää, että kukin sijoittaja merkitessään uuden pörssitulokkaan osakkeita harkitsee tarkkaan, millainen potentiaali sijoituskohteessa on tulevan arvonnousun suhteen. Pääomasijoittajat pyrkivät omalta osaltaan hinnoittelemaan osakkeen siten, että siinä olisi "pihviä" eli arvonnousupotentiaalia osakkeiden merkitsijöille sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Viisas pääomasijoittaja kehittää yhtiöitä sellaisilla toimialoilla, joissa on nähtävissä paljon kasvupotentiaalia tai toisaalta turvallista osinkotuottoa myös jatkossa. Yhtiön liiketoiminnan strateginen suunnittelu ei tähtää pörssilistaukseen, vaan ulottuu vuosia sen yli. Yhtiön johto on motivoitu tähtäämään jo seuraaviin kasvuaskeleisiin ja vaalimaan liiketoiminnan arvoa pitkällä aikavälillä – pörssilistaus on tässä työssä tekninen välietappi. Mikäli strategisessa työssä on onnistuttu, yhtiön arvonkehitys ja sitä kautta osakekurssin kehitys on positiivista myös listauksen jälkeen.

Toivoisin, että markkinavoimat alkaisivat paremmin ymmärtämään pääomasijoittajien sinänsä ihan normaalia käyttäytymiskaavaa. On hyvä huomata, että pääomamarkkinoiden muisti on pitkä ja mainettaan vaaliva pääomasijoittaja haluaa osaltaan rakentaa toimivaa markkinaa, jolloin lyhytjänteinen opportunismi toimisi täysin pääomasijoittajan intressejä vastaan. Sijoitukset pyritään tekemään järkevillä arvostuksilla ja sama pätee irtautumiseen, jolloin pörssilistauksella osakkeen arvo määrittyy realistiselle tasolle myyjän ja institutionaalisten ostajien välillä markkinaehtoisessa prosessissa. Näin tapahtuu silloinkin kun muutkin markkinaosapuolet kuin pääomasijoittajat listaavat omistuksiaan pörssiin.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi