FVCA blogi

29.6.2016 8.00

Pääomasijoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä

Makiaho_Juho_kuva_2016
Juho Mäkiaho
Analyytikko
Korona Invest

Onnistuneen pääomasijoituksen resepti vaikuttaa yksinkertaiselta. Tunnista ja tee sijoitus hyvät kehittymismahdollisuudet omaavaan yritykseen, auta yritystä kasvamaan ja kehittymään, ja lopuksi irtaudu yrityksestä kasvu-, vaikuttavuus- ja tuottotavoitteiden täytyttyä.

Pääomasijoittaja pyrkii kasvattamaan omistamansa yrityksen arvoa. Tehdyn pääomasijoituksen onnistuminen paljastuu vasta kohdeyrityksestä irtauduttaessa, jolloin sijoituksen tuotto realisoituu. Pääomasijoittajan irtautuminen tapahtuu usein 3-7 vuoden kuluttua ensisijoituksesta.

Vaikeuksia irtautumisvaihtoehtojen löytämisessä?

Pääomasijoittajan irtautumispäätös ja sen ajoittaminen ovat tärkeitä sijoituksen tuoton ja kohdeyrityksen tulevaisuuden kannalta. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella pääomasijoittajilla on ollut vaikeuksia löytää sopivia irtautumisvaihtoehtoja kohdeyrityksilleen.

Ensinnäkin toisen vaiheen pääomasijoituskierrokset ovat yleistyneet viime vuosina ja kansainväliset tutkimukset ovat käsitelleet aihetta laaja-alaisesti [1], [2], [3]. Mikäli ensimmäinen pääomasijoituskierros on täysin onnistunut, toisen vaiheen pääomasijoittajalta vaaditaan erityisosaamista kohdeyrityksen kehittämiseksi tulevaisuudessa [2]. Tällöin arvonluonti syntyy kasvun jatkamisen ja liiketoiminnan vahvistamisen kautta, eikä keskity ainoastaan velkavivun hyödyntämiseen [4]. Toisekseen, osittaisten irtautumisten suhteellinen osuus kaikista irtautumisista on kasvanut alle 20 %:sta yli 30 %:iin vuosien 2008 ja 2014 välillä [5]. Lisäksi kohdeyritykset ovat pysyneet aiempaa pidempään pääomasijoittajien omistuksessa; kohdeyritysten keskimääräiset pitoajat ovat pidentyneet erityisesti Euroopassa [5].

Kohdeyritysten keskimääräiset pitoajat ovat merkittävästi pidentyneet – miksi?

Tuoreen pro gradu -tutkimukseni tulokset osoittavat, että eurooppalaisiin buyout-vaiheen kohdeyrityksiin tehtyjen pääomasijoitusten keskimääräinen pitoaika on pidentynyt finanssikriisiä edeltävältä 4,7 vuoden tasolta 5,8 vuoden tasolle finanssikriisin jälkeen. Ennen finanssikriisiä toteutetuista irtautumisista 61 % tehtiin viiden vuoden kuluessa ensisijoituksesta – vastaava luku on 42 % finanssikriisin jälkeen toteutuneissa irtautumisissa.

Keskeisessä roolissa irtautumisen ajoituspäätöksessä ovat kohdeyrityksen kasvu ja operatiivinen kehittyminen, pääomasijoittajan kokemus sekä erityisesti velka- ja pääomamarkkinoiden tilanne. Operatiivisessa mielessä vahva liikevaihdon kasvu kasvattaa irtautumisen todennäköisyyttä viiden vuoden kuluessa ensisijoituksesta.

Pääomasijoittajan kokemuksella on suuri merkitys sijoituksen onnistumisessa. Kohdeyritysten pitoajat ovat (todennäköisesti) pidempiä silloin, kun markkinoille on tullut useita uusia pääomasijoitusrahastoja. Toisaalta pääomasijoitusmarkkinoille tulleilla uusilla toimijoilla kohdeyritysten pitoajat ovat 3-6 kuukautta keskimääräistä pidempiä. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen perusteella uusien toimijoiden rahastot menestyvät kokeneiden toimijoiden rahastoja heikommin [6].

Velkamarkkinoiden tilanne ja listautumismarkkinan houkuttelevuus vaikuttavat merkittävästi irtautumisen ajoitukseen. Markkinaluottokorkojen (yield spread) noustessa yhden prosenttiyksikön verran irtautumisen todennäköisyys laskee ja sijoitusten pitoaika pitenee keskimäärin 7-10 kuukautta. Listautumismarkkinan ollessa ”kuuma” todennäköisyys irtautumiselle kasvaa verrattuna ”kylmään” listautumismarkkinaan, ja kohdeyritysten pitoajat ovat keskimäärin 5-10 kuukautta lyhempiä.

Pääomasijoittaminen on pitkäjänteistä työtä

Tutkimustulosten perusteella voi todeta, että pääomasijoittaminen yritysten hallintomallina on huomattavasti pysyvämpää kuin usein ajatellaan. Pääomasijoitusmalli on kehittynyt viime vuosikymmeninä – liiketoiminnan kasvu ja yhtiön operatiivinen kehittäminen ovat velkavivun käyttöä keskeisemmässä roolissa sijoituksen arvonnousua haettaessa.

Pidentyneet sijoitusperiodit laskevat pääomasijoittajan sijoitukselle saamaa efektiivistä vuosituottoa. Raha palautuu rahastojen sijoittajille hitaammin, joka on näkynyt uusien rahastojen keräämiseen käytetyssä ajassa. Tilastojen perusteella vuonna 2014 lopullisen sulkeutumisen tehneet rahastot keräsivät sijoittajia puoli vuotta pidempään kuin vuonna 2006 nostetut rahastot [7].

Velkamarkkinoiden toimivuudella on ratkaiseva merkitys talouden elpymisessä. Pankkien standardit yritysluotonannon suhteen ovat pysyneet pitkään tiukkoina Euroopassa, mutta keventyneet viime aikoina [8], [9]. Viimeaikainen listautumisaktiviteetin lisääntyminen erityisesti Pohjoismaissa viittaa siihen, että pääomasijoittajat ovat onnistuneet kasvattamaan merkittäviä menestyjäyrityksiä – vaikka sijoitusperiodit ovatkin venähtäneet pitkiksi.

 

Artikkeli perustuu kirjottajan pro gradu -tutkimukseen pääomasijoitusten pidentyneistä pitoajoista. Lähdeaineisto kattaa 2382 eurooppalaisen ensivaiheen buyout-sijoituksen tiedot aikaväliltä 2000-2015, jakautuen 1585:een irtautumiseen ja 743:een nykyiseen salkkuyritykseen. Tutkimus ”Prolonged private equity holding periods – European evidence” on luettavissa kokonaisuudessaan täältä: http://epub.lib.aalto.fi/fi/ethesis/id/14383

Kirjoittaja työskentelee Korona Invest Oy:llä.

 

Viitteet:

 [1]  S. Arcot, Z. Fluck, J.-M. Gaspar, and U. Hege, “Fund managers under pressure: Rationale and determinants of secondary buyouts,” Journal of Financial Economics, vol. 115, no. 1, pp. 102–135, 2015.

[2]   F. Degeorge, J. Martin, and L. Phalippou, “On secondary buyouts,” Journal of Financial Economics (forthcoming), no. 384, pp. 13–48, 2015.

[3]   T. Jenkinson and M. Sousa, “What determines the exit decision for leveraged buyouts?,” Journal of Banking & Finance, vol. 59, pp. 399–408, 2015.

[4]   A.-K. Achleitner and C. Figge, “Private equity lemons? Evidence on value creation in secondary buyouts,” European Financial Management, vol. 20, no. 2, pp. 406–433, 2014.

[5]   Preqin, “Private Equity Spotlight,” vol. 11, no. 4, 2015.

[6]   P. Giot, U. Hege, and A. Schwienbacher, “Are novice private equity funds risk-takers? Evidence from a comparison with established funds,” Journal of Corporate Finance, vol. 27, pp. 55–71, 2014.

[7]   Preqin, “Preqin Global Private Equity & Venture Capital Report,” 2015.

[8]   E. Kerola, “Why are euro area banks’ credit standards still tight?,” Bank of Finland Bulletin, vol. 4, 2014.

[9]        ECB, “The euro area bank lending survey,” vol. April, 2016.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimi
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja