FVCA blogi

20.9.2016 8.40

Uusi oikeussuojakeino vähemmistöosakkeenomistajille

Janne_Rainvuori_67535_tausta_pois_rajattu_lores
Janne Rainvuori
Asianajaja, osakas
Asianajotoimisto Eversheds

Asianajotoimisto Evershedin osakas, asianajaja Janne Rainvuori kirjoittaa vuonna 2007 voimaan tulleessa osakeyhtiölaissa lanseeratusta osakkeiden lunastuksesta määräysvallan väärinkäytön seurauksena. 

Tuoreessa oikeuskäytännössä on luotu suuntaviivoja sille, kuinka tulkita vuonna 2007 voimaan tulleessa osakeyhtiölaissa lanseerattua, jopa hieman rangaistuksenluontoista osakkeiden lunastusta määräysvallan väärinkäytön seurauksena.

Kyseinen, osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:ään kirjattu säännös on uusi ja toimiva oikeussuojakeino, joka tietyissä olosuhteissa voi tarjota vähemmistöosakkaille mahdollisuuden irtautua sellaisesta yhtiöstä, jossa kontrolliosakkeenomistaja käyttää määräysvaltaansa loukatakseen osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta - yleensä hankkiakseen itselleen epäoikeutettua etua yhtiön tai muiden osakkeenomistajien kustannuksella.

Molemmat lainkohtaa koskevat päätökset ovat Itä-Suomen hovioikeudesta, ja toisessa päätöksistä allekirjoittanut edusti menestyksekkäästi suomalaista pääomasijoittajaa. Sattumalta myös toinen menestyneistä kanteista on kanssani samassa toimistossa työskentelevän kollegan, asianajaja Mika Oksasen ajama.


Vanhat oikeussuojakeinot eivät kaikissa tilanteissa ole riittäviä

Asiassa on taustalla aiempi epätyydyttävä tilanne, jossa vähemmistöosakkeenomistajien käytössä olleet oikeussuojakeinot kontrolliosakkeenomistajan vallan väärinkäyttöä vastaan ovat olleet riittämättömiä. Tilanteessa, jossa kontrolloiva osakkeenomistaja on toiminut osakeyhtiölain ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti ja hankkinut näin itselleen ylimääräisiä taloudellisia etuja vähemmistöosakkeenomistajien kustannuksella, vähemmistöomistajat ovat voineet lähinnä moitekantein peräyttää lainvastaisia päätöksiä tai ajaa kohdeyhtiön nimissä korvauskannetta sen kontrolliosakasta vastaan.

Osakkeenomistajien välisen vahingonkorvausvaatimuksen sen sijaan estää osakeyhtiölaissa oleva määräys, jonka mukaan osakkeenomistajalla ei ole oikeutta saada korvausta yhtiölle aiheutetusta vahingosta. Kun ainoa mahdollisuus on ollut ajaa kannetta kohdeyhtiön nimissä, on myös mahdollinen oikeudenkäynnin johdosta saatava korvaus kertynyt yhtiölle ja jäänyt siten edelleen väärinkäytökseen syyllistyneen enemmistöosakkaan kontrollipiiriin. Tällaisena korvauskanteen mielekkyys on ollut kyseenalainen.


Vuonna 2007 voimaan tullut uusi säännös tunnetaan vielä huonosti

Vuoden 2007 osakeyhtiölaissa tilannetta parannettiin ottamalla lakiin säännös, jonka nojalla kontrolliosakkeenomistaja on velvollinen lunastamaan toisen osakkeenomistajan osakkeet, jos 1) kontrolliosakkeenomistaja on tahallaan väärinkäyttänyt vaikutusvaltaansa yhtiössä myötävaikuttamalla yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseen päätökseen tai muuhun osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen, ja lisäksi 2) toisen osakkeenomistajan oikeussuoja edellyttää lunastamista, kun otetaan huomioon todennäköisyys kontrolliosakkeenomistajan menettelyn jatkumiselle sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Myös aiempi osakeyhtiölaki tunsi lunastusmenettelyn, mutta vanhassa säännöksessä lunastusvelvollisena oli määräysvaltaa väärinkäyttäneen osakkeenomistajan sijasta kohdeyhtiö. Tällaisena säädöstä rasitti samantyyppinen tehottomuus kuin yhtiön nimissä ajettavaa korvauskannetta. Mikäli enemmistöosakkaan toimien seurauksena kohdeyhtiöllä ei ollut lunastukseen tarvittavia varoja, ei lunastusmääräyksellä ollut toivottua vaikutusta. Lisäksi vanha säännös oli myös muutoin omiaan johtamaan epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen. Yhtiön suorittamana lunastushinta olisi muodostunut rasitteeksi pro rata kaikille yhtiön osakkeenomistajille, ei vain väärinkäytökseen syyllistyneelle kontrolliosakkeenomistajalle. Käytännössä vanhan lain mukaisen lunastusmenettelyn soveltaminen jäikin vähäiseksi.

Määräysvaltaa väärinkäyttävään enemmistöosakkaaseen kohdistettuna uuden lain mukainen lunastusvaatimus on sen sijaan oikeissa olosuhteissa tehokas oikeussuojakeino. On siksi yllättävää, että vuonna 2007 voimaan tullutta lainkohtaa ei tiettävästi ole menestyksellä sovellettu ennen kuin nyt.

 

Lunastushinta kattaa myös menetetyn arvonnousun

Erityisen merkille pantavaa on, että OYL 23:1 §:ssä säädetään lunastushinnaksi se käypä hinta, joka osakkeella olisi ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä. Tämä tarkoittaa, että lunastushintaa määritettäessä otetaan huomioon myös osakkeen menetetty arvonnousu. Lunastushinnan määrittämiseksi oikeus arvioi, kuinka osakkeen arvo olisi kehittynyt, mikäli väärinkäytöstä ei olisi tapahtunut. Hovioikeuden omaksuman ratkaisukäytännön mukaan osakkeen menetetty arvonnousu korvataan oikeudenkäynnin vireille tuloon saakka.

Käytännössä kantajan on tietysti kyettävä näyttämään toteen osakkeen menetetty arvonnousupotentiaali, mutta arvioidun kehityskulun osalta kantajalla on todistustaakka vain tiettyyn todennäköisyyden tasoon saakka, minkä jälkeen arvioon välttämättä jäävä epävarmuus koituu vastaajan tappioksi. Hovioikeus toteaa ratkaisussaan: ”Myös oikeuskirjallisuudessa on pidetty kantajamyönteistä tulkintalinjaa perustellumpana kuin vastaajan intressien painottamista, koska lunastusriita on vastaajan syytä ja lunastusvelvollisuus voi tulla kyseeseen vain tahallisten ja vaikutuksiltaan vakavien väärinkäytösten kohdalla”.

On kuitenkin syytä huomioida, että mistään rahastusautomaatista ei ole kyse, vaan muun näytön puuttuessa lunastushintaa haetaan varsin konventionaalisesti esimerkiksi väärinkäytöksen ajankohdan toteutuneista osakkeen markkinaehtoisista luovutuksista.

Verrattuna peruutuspeiliin katsovaan, kärsityn vahingon mukaan määräytyvään vahingonkorvaukseen, tulevaisuuden odotukset huomioiva lunastushinta voi kuitenkin tarjota väärin kohdellulle osakkeenomistajalle mahdollisuuden huomattavasti parempaan kompensaatioon. Lunastusta vaativan ei tarvitse myöskään näyttää toteen väärinkäytösten myötä kärsimäänsä vahinkoa, vaan näyttöä esitetään osakkeen arvioidusta käyvästä arvosta siinä vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa väärinkäytöstä ei olisi tapahtunut.


Korkea näyttökynnys asettaa haasteita soveltamiseen

Uuden oikeussuojakeinon haasteet liittyvät väärinkäytösten osalta korkealle asetettuun näyttökynnykseen. Voidakseen menestyä, lunastusta vaativan osakkeenomistajan on kyettävä näyttämään toteen ainakin (i) kohdeyhtiössä toteutettujen toimien osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta rikkova luonne tai muu osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisuus, (ii) kyseisten toimien toteuttaminen kontrolliosakkeenomistajan määräysvaltaa hyödyntämällä, (iii) toimien tahallisuus ja jatkuvuus sekä (iv) lunastusta vaativan osakkeenomistajan riittävä oikeussuojan tarve. Lisäksi oikeus kiinnittää huomiota siihen, onko asiassa riskiä väärinkäytösten jatkumisesta. Käytännössä näyttökynnyksen ylittäminen vaatii sen tasoista dokumentaatiota, johon vähemmistöosakkeenomistajalla ei välttämättä ole pääsyä, tai jonka kerääminen ainakin vaatii erittäin huolellista taustatyötä.

Ajamassani jutussa oli kyse suomalaisesta teknologiayhtiöstä, jonka nanoteknologinen keksintö oli tarkoitettu hyödynnettäväksi muun muassa merenkulun pinnoitteissa. Yhtiön teknologialla kyettiin luomaan erittäin kova ja sileä pinta, jolla tavoiteltiin esimerkiksi pidempiä huoltomaalausvälejä ja pienempää veden kitkaa ja sitä myöten alentunutta polttoaineen kulutusta.

Päämieheni oli sijoittanut yhtiöön ja omisti siitä merkittävän vähemmistöosuuden. Yhtiöstä hankki kuitenkin enemmistön alallaan maailman suurimpiin kuuluva miljardien eurojen liikevaihtoa tekevä kansainvälinen konserni, joka käytti yhtiöidensä hankkimaa määräysvaltaa toteuttaakseen sarjan oikeustoimia, joilla teknologiayhtiön tuotekehitysomaisuus ja tämän myötä yhtiön liiketoimintamoottori siirrettiin ulos kohdeyhtiöstä siten, että yhtiö tai sen muut osakkeenomistajat eivät saaneet näille kuuluvaa taloudellista hyötyä yhtiön teknologian hyödyntämisestä.

Lisäksi kohdeyhtiö velkautettiin keinotekoisesti ja ajettiin lopulta konkurssiin. Hovioikeus arvioi enemmistöosakkeenomistajien toimia kokonaisuutena ja katsoi, että niiden toiminta oli ollut suunnitelmallista ja tähdännyt ensin määräysvallan saamiseen yhtiössä ja tämän jälkeen liiketoiminnan haltuun ottamiseen. Hovioikeus katsoi, että enemmistöosakkeenomistajat olivat tahallaan väärinkäyttäneet vaikutusvaltaansa yhtiössä ja velvoitti ne lunastamaan päämieheni omistamat yhtiön osakkeet.

Ilman OYL 23:1 §:n tarjoamaa etenemistietä, edustamallani pääomasijoittajalla ei juuri olisi ollut tarjolla tehokkaita oikeussuojakeinoja sijoituksensa puolustamiseen. Jutun ajaminen vaati useita valmistelevia oikeudenkäyntejä ja viisi vuotta aikaa, eikä olisi ollut mahdollista ilman erityisen motivoitunutta ja määrätietoista päämiestä.

Hovioikeuden tuomiot jäävät toistaiseksi OYL 23:1 §:n tulkintaa ja oikeudenkäyttöä ohjaaviksi ennakkoratkaisuiksi. Ensimmäisessä jutussa korkein oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa ja ajamassani jutussa taas molemmat osapuolet vetivät sovinnon myötä valituksensa pois ennen valituslupakysymyksen ratkaisua. Koska lainkohdan soveltamisesta ei toistaiseksi ole korkeimman oikeuden ennakkotapausta, on odotettavissa, että jossain tulevassa jutussa korkein oikeus vielä ottaa pykälää koskevan tapauksen käsiteltäväkseen.

Itä-Suomen hovioikeuden anonymisoima seloste ajamani jutun tuomiosta löytyy osoitteesta: http://www.finlex.fi/fi/oikeus/ho/2016/i-sho20160052

---

Kirjoittaja toimii asianajajana sekä osakkaana asianajotoimisto Evershedsissä


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimi
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja