FVCA blogi

7.9.2015 17.16

Yritysten omistajat luovat uudet työpaikat / Kari Stadigh

Suo­men la­man täs­sä vai­hees­sa on varmasti kaikille tul­lut sel­väk­si, et­tä tar­vit­si­sim­me yli 200 000 uut­ta työ­paik­kaa hy­vin­voin­ti­yh­teis­kun­tam­me säi­lyt­tä­mi­sek­si. Näil­lä nä­ky­min näin ei käy. Eläm­me yli va­ro­jem­me – ve­lak­si. Vel­ka­ra­ha käy­te­tään va­li­tet­ta­vas­ti van­ho­jen yh­teis­kun­nal­lis­ten ra­ken­tei­den yl­lä­pi­toon, ei pa­rem­man tu­le­vai­suu­den luo­mi­seen. En­tä­pä jos kuitenkin sai­sim­me luo­tua edes osan tar­vit­se­mis­tam­me uu­sis­ta yk­si­tyi­sen sek­to­rin työ­pai­kois­ta? Työ­paik­ko­ja Suo­meen ei luo taan­tu­va Eu­roop­pa, de­val­voi­tu­va rup­la ei­kä glo­ba­li­saa­tion mu­ka­na tul­lut kil­pai­lu hal­van työ­voi­man mais­ta. Yk­si­tyi­sen sek­to­rin työ­paik­ko­ja ei­vät myös­kään luo po­lii­ti­kot ei­vät­kä vir­ka­mie­het tai kan­san­ta­lous­tie­tei­li­jät. Työ­pai­kois­ta ei­vät pää­tä, vaik­ka meil­le niin päi­vit­täin ker­ro­taan, "y­ri­tyk­set".

Työ­pai­kois­ta päät­tä­vät aina ih­mi­set: omis­ta­jat ja hei­dän edus­ta­ji­naan yri­tyk­sen hal­li­tuk­sen jä­se­net. Jo­kai­sen työ­pai­kan luo­mi­nen on pää­tök­sen­te­ki­jäl­le ai­na ris­ki­not­toa. Mi­tä olem­me teh­neet pie­nen­tääk­sem­me omis­ta­jan ris­kiä uut­ta työ­paik­kaa luo­taes­sa? Täl­lä het­kel­lä omis­ta­ja saa lai­naa hal­vem­mal­la kuin kos­kaan ai­kai­sem­min, ei­kä in­ves­toin­tien vel­ka­ra­hoi­tus­osuus muo­dos­tu on­gel­mak­si. Myös yri­tys­ve­ro­tus­ta on kevennetty, jot­ta yri­tyk­siin jäi­si enem­män pääo­mia. Va­li­tet­ta­vas­ti olem­me sa­maan ai­kaan kas­vat­ta­neet omis­ta­jien ris­ke­jä en­nen­nä­ke­mät­tö­mäl­lä ta­val­la ym­mär­tä­mät­tä pää­tös­ten seu­rauk­sia. Ka­pu­la­kie­lel­lä sa­not­tu­na po­lii­ti­kot ja vir­ka­mie­het ei­vät ole ym­mär­tä­neet pää­tös­ten­sä "dy­naa­mi­sia vai­ku­tuk­sia". Yh­tei­sen hy­vän su­pis­tues­sa – maam­me köyh­tyes­sä – on kes­ki­tyt­ty tu­lon­ja­ko­ky­sy­myk­siin kan­sa­kun­nan vau­rau­den kas­vat­ta­mi­sen si­jaan.

Työl­lis­tä­mi­sen ris­ke­jä ovat li­sän­neet mo­net asiat: Jul­ki­nen sek­to­ri on vel­kaan­tu­nut liikaa ja velkaantuu edelleen huikeaa vauhtia. Vel­kaa on jo yli 60 000 eu­roa yk­si­tyi­sen sek­to­rin työn­te­ki­jää koh­ti. Valitettavasti matala korkotaso mahdollistaa edelleen valtion velanoton ja korjaavia päätöksiä ei tehdä – kuten korkeiden korkojen aikana, lainansaannin tyrehtyessä, olisi jo käynyt. Omis­ta­jat tie­tä­vät, et­tä jul­ki­sen sek­to­rin vel­kaan­tu­mi­nen on ly­kät­tyä ve­ron­mak­sua. Raskas taakka tulee ennemmin tai myöhemmin yksityisen sektorin ja sen työntekijän maksettavaksi. Jul­ki­nen sek­to­ri on pai­su­nut kan­sa­kun­nan kan­to­ky­kyyn näh­den ai­van liian suu­rek­si.

Ris­kin­ot­ta­jat – omis­ta­jat – ei­vät ole näh­neet hal­li­tuk­sen tai po­lii­tik­ko­jen pää­tök­siä, joil­la ti­lan­ne kor­jat­tai­siin. Pää­oma­ve­roa on nos­tet­tu 25 pro­sen­tis­ta 33 pro­sent­tiin, jot­ta omis­ta­jil­la oli­si vä­hem­män si­joi­tet­ta­vaa ja jot­ta hei­dän pää­tös­ten­sä ris­ki­vaa­ti­mus­ta­so nou­si­si. Pe­rin­tö­ve­roa on ko­ro­tet­tu 13 pro­sen­tis­ta 19 pro­sent­tiin. Su­ku­pol­ven­vaih­dok­sien ris­ki on si­ten kas­va­nut ja ra­hoi­tus vai­keu­tu­nut. Ko­ti­mais­ten pörs­si­omis­ta­jien kokonaisve­ro­tus on nous­sut 25 pro­sen­tis­ta 43 pro­sent­tiin. Suo­ma­lai­nen pörs­si­omis­tus näi­vet­tyy, kun sa­maan ai­kaan esi­mer­kik­si Ruot­sis­sa ko­ti­mai­nen pörs­si­omis­tus ku­kois­taa. Työn hin­taa on nos­tet­tu kil­pai­li­ja­mai­ta no­peam­min. Sii­hen ovat joh­ta­neet pal­kan­ko­ro­tuk­set, elä­ke­mak­su­jen kas­vu, nou­se­va tu­lo­ve­ro­tus ja prog­res­sion kas­vu se­kä inf­laa­tio­tar­kis­tuk­sis­ta luo­pu­mi­nen.

Omis­ta­jia on Suo­mes­sa ai­van liian vä­hän. Omis­ta­jia ovat yk­si­tyi­set sääs­tä­jät ja si­joit­ta­jat yleensä sekä erityisesti pääomasijoittajat. Luonnollisesti kaikki yrit­tä­jät, ul­ko­mai­set yri­tyk­set, osuus­kun­nat ja sää­tiöt jne ovat myös omistajia. Nykyisten omistajien riskinottohalukkuuden ollessa riittämätön maamme vaurauden ylläpitämiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi tar­vit­sem­me Suo­meen 20 000–50 000 uut­ta omis­ta­jaa osal­lis­tu­maan uu­sien työ­paik­ko­jen ra­hoit­ta­mi­seen eli osal­lis­tu­maan ris­ki­not­toon. Muu­ten em­me saa oi­kais­tua ny­kyis­tä ke­hi­tys­tä. Meillä on jo kiire koska olemme viime vuosina tulonjakoon keskittyvillä päätöksillämme heikentäneet riskinottohalukkuutta uusien työpaikkojen luomiseksi edelleen. On ai­ka kuun­nel­la omis­ta­jia ja kan­nus­taa hei­tä ot­ta­maan ris­ke­jä. On ai­ka myös kou­lut­taa uu­sia omis­ta­jia. Eri­tyi­ses­ti pörs­si­sääs­tä­mis­tä ja pääomasijoittamista on edis­tet­tä­vä ja yleen­sä­kin li­sät­tä­vä ta­lou­del­lis­ta tie­tä­mys­tä yh­teis­kun­nas­sam­me. Myös omistajien riskinottohalukkuutta on edistettävä byrokratiaa karsimalla, omistajien verotusta keventämällä ja uskottavalla suunnitelmalla julkisen velanoton pienentämiseksi.

Ve­rot näi­vet­tä­vät työn ilon, kas­vat­ta­vat in­ves­toin­tien ja uu­sien työ­paik­ko­jen luo­mi­sen ris­ki­vaa­ti­mus­ta se­kä li­sää­vät by­ro­kra­tiaa ta­val­la, jon­ka pur­ka­mi­seen em­me ky­ke­ne. Ve­rot te­ke­vät ta­lou­del­li­ses­ta kans­sa­käy­mi­ses­tä te­ho­ton­ta. Winston Churchillin sanoja lainaten ”There is no such thing as a good tax”.

Vaik­ka omis­ta­jil­la – työl­lis­tä­jil­lä – on vä­hän ää­niä, kaik­kien pal­kan­saa­ja­puo­luei­den tu­li­si ajaa hei­dän asiaan­sa.

Vain kan­nus­ta­mal­la omis­ta­jia ris­kin­ot­toon saam­me uu­sia työ­paik­ko­ja maa­ham­me.

kari-stadigh_web


Ka­ri Sta­digh

Konsernijohtaja                           

Sampo Oyj



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja