Avoimuudesta ja yksityisyydestä / Kari Rytkönen

Läpinäkyvyyden vaatimus voimistuu eri puolilla yhteiskuntaa ja tämä kehitys koskee myös pääomasijoittamista. Vaikka toimintamme on nimeään myöten yksityistä (private equity) ja arkemme täynnä luottamuksellisuutta ja salassapitosopimuksia, ajatus samantyyppisestä tiedonantovelvollisuudesta kuin pörssiyhtiöissä elää osassa päätöksentekijöitä. Tästä ovat esimerkkinä uuden, pääomasijoittamistakin koskevan AIFM-direktiivin määräykset. Läpinäkyvyyttä koskevat velvoitteet direktiivissä tulevat kuitenkin paria poikkeusta lukuun ottamatta kohdistumaan pääomasijoittajaan, eivät sen kohdeyrityksiin.

Pörssiyrityksessä julkinen noteeraus ja jatkuva kaupankäyntimahdollisuus osakkeilla ovat sijoittajien kannalta peruste sille, että yrityksen tulee olla mahdollisimman hyvin läpivalaistu. Tiedottamisen rajapinta on sijoittajien ja pörssiyrityksen välillä. Pääomarahastoissa sijoittajat ovat delegoineet kohdeyrityksiin sijoittamisen pääomasijoitusyhtiölle, jolloin tiedottamisen rajapinta on pääomasijoittajana ja sen rahastoihin sijoittaneiden välissä. Tästä syystä toimialalla ajateltiin perinteisesti, että riittää kun tiedottaminen sijoittajiin päin on kunnossa, muuta ei tarvittu. Sijoittajien informoimista varten on jo pitkään ollut käytössä esimerkiksi toimialan yhteiset raportointisuositukset.

Suurten buyout -rahastojen näyttävät yritysostot maailmalla kohdistivat myös yleisön ja median mielenkiintoa pääomasijoittajiin ja niiden toimintaan yrityksissä. Ennen kaikkea pääomasijoittajille haluttiin ”kasvot”: ketkä sijoituksia tekevät ja päätösvaltaa kohdeyrityksissä käyttävät, mitä intressejä he edustavat ja mistä pääomat ovat peräisin? Toisaalta kiinnostaa missä yrityksissä pääomasijoittaja on nyt ja on aiemmin ollut mukana ja miten niitä on kehitetty.

Niin sanottu ”suuri yleisö” ei voi yleensä sijoittaa suoraan pääomarahastoihin, mutta he ovat mm. eläkejärjestelmän kautta viime kädessä edunsaajia pääomasijoituksissa. Tältä kannalta ajateltuna yleisöllä on oikeutettu tiedonintressi pääomasijoittajien perustietoihin. Tiedottamisesta puuttui kuitenkin aiemmin raportointisuosituksia vastaavat standardit. Kukin antoi perustietoja toiminnastaan harkintansa mukaan ja omista markkinoinnillisista lähtökohdista, usein kylläkin varsin ansiokkaasti ja yksityiskohtaisesti.

Suomessa FVCA seurasi muutamien muiden maiden esimerkkiä ja laati pari vuotta sitten suosituksen avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä pääomasijoitustoimialalla. Samalla suosituksen noudattaminen kytkettiin yhdistyksen jäsenvelvollisuuksiin ”comply or explain” –periaatteella.  Suosituksen ideana on, että pääomasijoittajilla tulisi olla verkkosivut ja niillä tulisi olla helposti löydettävissä perustiedot pääomasijoitusyhtiöstä, siitä minkä tyyppisistä lähteistä sen hallinnoimat pääomat tulevat, salkussa olevista yrityksistä ja toteutetuista exiteistä. Tärkeää on, että suosituksessa ei pyydetä julkaisemaan kohdeyritysten liiketoiminnan kannalta herkkää tietoa.

Suositus on osa toimialan itsesääntelyä eikä se korvaa tulevaa direktiiviin pohjautuvaa viranomaissääntelyä. Silti haluaisin korostaa suosituksen noudattamisen tärkeyttä. Sitä voi motivoida ennakoivana ja väärinkäsityksiä julkisuudessa ehkäisevänä toimenpiteenä. Standardoitu informaation peruspaketti auttaa kertomaan, missä määrin kukin meistä pääomasijoittajana kytkeytyy toimialan tyypilliseen rakenteeseen, ja tuomaan sitä taustaa vasten esiin oman erityisprofiilin. Suosituksen mukaiset tiedot on helppo koota esimerkiksi omaksi tiiviiksi kokonaisuudekseen verkkosivuilla.

FVCA avoimuus- ja läpinäkyvyyssuositukset

Kari Rytkönen Partneri, MB Rahastot Oy